Virtuaalihevonen

Click here to edit subtitle

Päiväkirja

view:  full / summary

Asiaa

Posted by [email protected] on September 5, 2013 at 12:05 AM Comments comments (0)

PÄIVÄKIRJAA PÄIVITETÄÄN TÄNNE VAIN SILLOIN KUN PONI MUUTTAA MUUALLE. PÄIVITTYNEEN PÄIVÄKIRJAN LÖYDÄT SEN KOTITALLILTA.

Vuoden 2013 pv raapustukset

Posted by [email protected] on February 7, 2013 at 9:10 AM Comments comments (0)

Ratsastaja

18.2.2013

Aika oli taas vierähtänyt hurjaa vauhtia. Tänään rakas Balthierini saisi kokea ratsastajan selässään. Siksipä suuntasin Järnbyyn ystäväni Jessican kanssa. Tyttö oli minua rutkasti pienempi, joten hänen olisi helpompi roikkua ponikokoisen otuksen selässä. Maneesissa ei onneksemme ollut tänään ketään, joten saisimme rauhassa koetella Ballen suhtautumista tähän. Ja jotta ori ei pitäisi Jessicaa maneesissa täysin vieraana, niin olin ottanut hänet mukaan parina muunakin päivänä huoltamaan ponin. Nytkin tyttö sai harjata ja varustaa nuoren herran ihan itsekseen minun etsiessäni riimunnarun käteeni.

Maneesissa taluttelimme Balthierta muutaman kierroksen käynnissä ja ravissa, jotta se sai päästellä edes hieman pursuvia energioitaan. Pian pysäytän voikon maneesin keskelle pidellen kiinni sinisestä narusta, joka oli kiinni ponin kuolaimissa. Jessica saapuu paikalle ja antaa Ballen rauhassa tutkia hänet ja samalla neiti rapsuttelee ponin vaaleaa kaulaa. Tyttö laskee jalustimet rauhassa alas. Tätä päivää ennen oltiin monet kerrat laitettu jalustimille hieman painoa, jotta ihmisen vähän painavampi ruumis ei saisi sitä pelästymään, joten nyt kaikki sujuisi toivonmukaan rauhallisesti. Olihan Balthier nopea oppimaan ja tottumaan kaikkeen uuteen.

Pitelen ponia rauhallisesti ja tutkin Ballen jokaista liikettä että mielentilaa Jessican laittaessa jalustimen jalkaansa. Tyttö lisää vähitellen painoa ja lopulta hän makaa vatsallaan satulan päällä. Jessica koskettelee käsillään toisella puolella olevaa jalustinta painaen sitäkin hieman alaspäin. Balthier hieman ihmettelee kun ihminen roikkuu tuollain sen selässä, mutta pian se unohtaa selässään olevan möykyn ja alan taluttamaan sitä rauhassa uraa pitkin käynnissä...

Balle ei välitä lainkaan Jessicasta ja tuntuu että se pitäisi tätä normaalina asiana johon se oltaisiin totutettu. No Balthier on aina ikänsä varrella tottunut kaikkeen uuteen ihmeellisen nopeasti. Silti tämäkin tuli hieman yllätyksenä.

Jonkun ajan päästä Jessica nousee rauhallisesti istumaan ponin satulaan, kuten ratsastajat yleensä. Hän asettaa jalkansa jalustimiin, mutta taas Balthier vain ihmettelee muutaman minuutin mitä se ihminen nyt tekeekään. Kun poni kääntää katseensa taas eteen niin maiskautan orin liikkeelle. Se katselee vain välillä selässä istujaansa, mutta pian se tottuu siihenkin ja kävelee kuten normaalisti talutettavana.

Jo pian Jessica laskeutuu alas ponin selästä ja jää rapsuttamaan Ballea sen harjan tyvestä. Oli se kyllä hieno ja rohkea poni. Muuta en voinut sanoa.

 

Satula maneesissa

12.2.2013

-Balthier! huudan 149 senttimetristä ponia luokseni, joka laukkaili itsekseen ympäri maneesia. Ori ravailee kiltisti luokseni ja sujautan riimun sen päähän. Talutan orin maneesin oven läheisyyteen ja nappaan käteeni mustan satulan.

Balle tukii esinettä rauhassa ennen kuin liu´tan sen ponin selkään. Balthier kääntää heti päätään taaksepäin hamuten satulan reunoja samalla kun kiinnitän vyön sen vatsan alta kiinni. Maiskautan orhin liikkeelle ja talutan sitä riimunnarun avulla maneesin uria pitkin käynnissä. Poni vilkuilee välillä kapistustaan selässä, mutta lopulta se tottuu satulan liikkeeseen ja painoon, joka tuntuu Balthierin liikkuessa.Maiskautan uudelleen ja pyydän ponia ravaamaan vierelläni. Taas ilmenee pientä tiirailua takaviistoon, pian kuitenkin nautitaan jälleen menosta.

Otamme muutamia laukka-askeliakin ennen satulan ottamista pois selästä.Olihan satula hieman outo juttu, mutta kyllä se Balthier tottuisi siihen nopeasti. Eihän se kiinnittänyt siihen huomiota kuin alussa.Loppupäivä sujuu nopeasti. Harjailen ja siistin ponin kuntoon, tosin aika turhaa se oli. Heti kun Balle pääsi tarhaansa se piehtaroi tyytyväisenä. Onneksi ei ollut kurakelejä. Ainoastaan lunta.

(Huom! Aika ei kulje nyt reali-ajassa , eli kaikki totuttaminen ratsastamiseen asti käy nopeasti)

 

Satula ensimmäistä kertaa

10.2.2013

Laitan oikean satulan ensimmäistä kertaa nuoren ponin päälle. Suitsiin että kuolaimiin ori oli tottunut silmänräpäyksessä, joten sen jälkeen olimme alkaneet totuttamaan sitä selässä olevaan painoon ja laittamalla erilaisia vöitä sille mahan ja selän ympäri.Nekin olivat sille normaaleja asioita, sillä loimen laittoon se oli tottunut aikoja sitten.Nyt Balthier kummastelee uutta asiaa selässään hamuten turvallaan satulan reunoja. Seisomme karsinassa ja poni ei ole mitenkään kiinni.Kiinnitän vyön , mutta jätän sen aivan löysälle. Annan ponin tutkia rauhassa kapistusta ja onnekseni se ei esitä kielteisiä merkkejä tästäkään.Ylihuomenna se saisi sitten pitää satulaa hieman kauemminkin kun taluttaisin sitä maneesissa. Myöhemmin sitten se saisi ylleen satulan että suitset, mutta siihen oli vielä vähän aikaa.

Avaan vyön ja katselen kuinka Balle tutkii mahavyötä kun se roikkuu maata kohden kun se on vielä kiinni satulassa. Pian se kyllästyy siihenkin ja alkaa jyystämään heinänkorsia maasta. Nostan sitten koko satulan ponin selästä pois ja vien sen satulahuoneeseen.Palattuani harjailen Balthierin kertaalleen läpi. Oli tämä kyllä ihme poni. Se tottui niin nopeasti kaikkeen uuteen että se yllätti minut joka kerta.Rapsutan oria harjan tyvestä. Ehkä siitä joskus tulisi sittenkin muutakin kuin vain pelkkä harrasteratsu. Eihän sen kykyjä pitäisi heittää hukkaan.Se nähtäisiin sitten ratsukoulutuksen jälkeen...

 

Uusi ei aina ole pelottavaa

7.2.2013

Balle ei tuntunut edes ymmärtävän että se koki jonkin uuden asian. Tuntui kuin se olisi tottunut niihin aikoja sitten, vaikka tänään oli ensimmäinen kerta.Siinä se seisoi karsinassaan Järnbyssä varsasuitset päällään. Itse suitset tosin olivat jo tuttu juttu, mutta kuolain suussa oli sitten ihan uutta. Se ei ole jännittynyt tai peloissaan, vaan se katselee ympärilleen rentoutuneena hamuten joskus hihojani. Parin minuutin päästä otan suitset kuitenkin jo pois.

Balthier oli ollut ihana varsa iässään ja onhan se siis nytkin. Tokihan se on aika riiviöpoika vielä, mutta kaikenlaisiin asioihin totuttelu oli käynyt nopeasti. Kaikki riimuista kavioiden putsaamiseen tai harjaamisen kuuluivat jo peruspäivä rutiineihin. Suurimman osan päivästä poni kuitenkin juoksi tarhassaan purkamassa energiaansa.

Harjailen poniorin rauhassa ja kampaan sen mustan tuuhean harjan siistimpään muotoon. Sivelen pehmeälläharjalla ponin päätä ja tässäkään se ei enää jännitä päähän kosketusta harjalla. Se suorastaan pitää siitä.Nostan sen kaviot ylös vuoronperään ja lasken ne hiljaa alas putsattuani ne. Katselen jokaikinen kerta orin suhtautumista asioihin, mutta se on niin rauhallisesti kuin olla ja voi. Oli se sitten minkälainen rasavilli tahansa, niin se nautti huomionsaamisesta.

Laitan karvalla pehmustetun riimun varsan päähän ja kliksautan narun päitsiin kiinni.Maiskautan ponin liikkeelle ja talutan sen ulos karsinastaan.Ulkona tuuli hieman, mutta koska asteita oli reilusti alle -10 niin loimea Balle ei tarvitsisi lainkaan.Balthier kävelee lennokkain liikkein tarhojen luokse vierelläni. Vien ponin sisälle tarhaan ja irrotan riimun orin päästä.Ponipoika säntää kovaan laukkaa ja vetelee pukkihyppyjä ympäri aitausta.Olisi kyllä mielenkiintoista nousta ensimmäisen kerran sen selkään....

P?iv?kirja merkinn?t vuodelta 2012

Posted by [email protected] on February 7, 2013 at 9:05 AM Comments comments (0)

Talutusta

26.9.2012

Vetäisen takinkaulustani ylemmäs. Ulkona oli hyvin tuulinen päivä, mutta sadetta se ei kuitenkaan enteillyt. Olin vastikään ostanut tallista ratsuponi varsan -Balthierin. Olin ihaillut ponipoikaa pitkään ja kun se tuli myyntiin en voinut vastustaa ostoa. Sen kanssa tavoitteet eivät olisi kovinkaan korkealla ; muutamiin kisoihin osallistuisin sillä luultavasti tulevaisuudessa, mutta pääsääntöisesti se pysyisi leppoisana harrastekaverina Etrenin ja Crimen rinnalla.

Näiden kahden pv:n kanssa kuitenkin yritin kilpailla mahdollisimman usein ja muutenkin tsempata niiden kanssa, toki Zamilla en ollut kisannut vielä yhtään.

Balthier oli kuitenkin varsa, eli koulutusura oli vasta tulossa tulevaisuudessa. Ennen sitä voisin totuttaa sitä kaikenlaisiin muihin asioihin, jotta saisin siitä rohkean ja ihmiseen täysin luottavan ponin.

Tänään suunitelmissa oli kevyt maastolenkki taluttamalla ja lenkin pituudesta riippuen voisin lopuksi päästää orin jaloittelemaan vapaaksi vähäksi aikaa maneesiin.

Astun sisään talliin ja heti edessä olevassa karsinassa Balle jo lymyileekin. Ennen sitä kuitenkin moikkaan viereisessä karsinassa olevaa Crimeä rapsuttaen sitä otsasta, sekä harjan tyvestä.

Zam jää seurailemaan puuhiani kun menenkin viereiseen karsinaan, enkä jää sen luokse. Puoliverinen hirnahtaa, sekä vaikuttaa muutenkin valppaalta. Ehkä ehtisin ratsastaa sillä ennenkuin lähden tallilta, ajattelen.

Annan Balthierin "haistella" minua, jotta se ei pelästyisi vierasta ihmistä. Enhän ollut tehnyt sen kanssa vielä mitään. Onnekseni kuitenkin varsa oli totutettu riimuun, sekä taluttamiseen. Eli sitä ei enää tarvitsisi murehtia.

Olin ostanut oripojalle oman harjapakin harjoineen, vaikka kaikkea sen sisältöä en vielä tarvitsisikaan. Olihan ne hyvä kuitenkin olla olemassa.

Nappaan pehmeänharjan pakista ja aloitan harjaamaan varsaa hyvin hitain ja hellin liikkein, koska huomasin että se jännittää vielä hieman harjaamista.

Onnekseni en tarvinnut muuta harjaa, koska Balle oli jo aika puhdas.

Seuraavaksi pyydän Balthierta nostamaan jalkansa kun liu´utan kättäni sen jalkaa pitkin samalla hieman nojaten siihen. Halusin että se tottuisi täysin hoitamiseen ja jos kavioita olisi tarvis puhdistaa, niin osaisihan sen sitten valmiiksi nostaa kavionsa maasta.

Pidän jalkaa hetken ylhäällä ja annan sen sitten hitaasti palata takaisin maahan. Toistan tämän vielä jokaisella jalalla erikseen ja silitän varsaa sitten kiitokseksi kun se antoi minun tehdä toimenpiteen, ilman minkäänlaista vastustamista.

Haen autostani sinisen varsa-loimen, jonka olin vartavasten sen Ballelle ostanut. Se ei ollut kovinkaan paksu, mutta se suojaisi pahimmalta tuulelta.

Siitä ei kuitenkaan haittaa ollut, joten miksi en sitä nyt vilpoisalla ilmalla pitäisi.

Laitoin loimen Balthierille ja poni ei reagoinut siihen mitenkään, sillä ilmeisesti se oli totutettu siihenkin. Olin nimittäin nähnyt monia nuoria hevosia, jotka kammosivat loimen pistämistä, koska eivät olleet tottuneet tähän "outoon asiaan".

Kehun Ballea tästäkin ja se myös antaa minun nätisti pistää riimun sen päähän, kuten minulle oltiin kerrottukin.

Talutin ratsuponin ulos. Balthier nuuhkaisi ilmaa ja pärskähti hiljaa. Innostunut se oli ainakin lähtemään, sillä kun kävelimme ensimmäiset kymmenenmetriä niin jouduin jopa pidättämään ponin menoa ja pitämään askellajin käynnissä.

-Soo poni, sanon ja hidastan varsan ravista käyntiin.

Ihailin ponin kevyitä, sekä ilmavia liikkeitä. Se tosiaankin oli hyvin suloinen ponimus.

Tarhoilla katselen parin hevosen juoksemista. Nekin taisivat olla yhtä virkeällä päällä kuin Ballekin. Naurahdan ja jatkan matkaani, kunnes teen äkkiseisahduksen. Katselen tarhassa kirmaavaa hevosta uudelleen ; se oli minulle täysin vieras.

- Ai hei Dimma! kuulen tutun äänen selkäni takaa. Käännähdän katsomaan ja sieltä kävelee ilmeisesti tämän minulle vieraan hevosen omistaja.

-KarvaHaamu, tervehdin henkilöä iloisesti. -Sinäkin täällä?

-Juu, hän vastaa. -Toin Kafin tänne, nainen sanoo ja osoittaa hevosta.

-Vai Kafi. On se kyllä kaunis polle, sanon katsoessani uutta hevosta uteliaana.

- Heh, KarvaHaamu naurahtaa ja jatkaa. -Se on Zamneiderin puolsisar. Sama emä.

Katson Kafia kiinnostuneena. -Vai on siinä samaa verta Zamin kanssa. Hauskaa että sillä on nyt sukulaisiakin täällä Järnbyssä, hymyilen ja havahdun kun Balthier tökkii minua turvallaan kylkeen.

-Mutta jutellaan enemmän toiste, jatkan. -Mulla on tää ponimuskonimus nyt vietävä vähän liikkumaan maastoon.

-Onpa suloinen pikkuinen, nainen toteaa. -Mikäs sen nimi on?

-Balthier, ostin sen vastikään, sanon.

Sitten huikkaan hyvästit hänelle ja vihdoin lähden jatkamaan matkaani kohti metsäpolkuja.

Balthier hyppi tyytyväisenä taluttaessani sitä. Energiaa sillä ainakin oli kun se jaksoi loikkia ja riehuta tuolla tavalla.

Kävelimme vartin vain kävellen metsäpolkuja pitkin.

Lopulta Ballekin rauhoittui hieman, vaikka sen askeleet olivat vieläkin tanssahtelevia. Nyt se kuitenkin tyytyi olemaan loikkimatta ympäriinsä.

Pian aloimme palata jo tallille. Maastoesteradan luona pyysin Balthierta ravaamaan ja pian juoksin varsan vierellä sen kirmatessa ja välillä ottaessa laukka-askeliakin.

Tammilehdon luona sen vauhti tasaantui jälleen ja minun oli helpompi pidellä sitä. Menin enää suunnilleen hölkkävauhtia, sillä ei ilmeisesti minunkaan kuntoni kestänyt kovaa juoksemista pitkiä aikoja.

Hidastin tammilehdon jälkeen Ballen käyntiin ja rapsutin sitä harjan tyvestä.

-Et ole yhtään hassumpi poni, hymyilen ja kehun oria. -Aivan ihana hupsu poni olet, jatkan.

Tallilla vien ponin suoraan karsinaansa ja riisun siltä loimen ja riimun pois. Rapsuttelin varsaa vielä hetken aikaa, kunnes minun kävi sääliksi Zamia kun se katseli puuhiani melkeinpä mustasukkaisen näköisenä.

Joten jätin Ballen hoitamisen tältä päivää, suunnaten myös Crimen kanssa maastoon taluttaen.

 

 

Hieman irtojuoksutusta

20.10.2012

-Balthier! Tuhmaponi, kommentoin oripoikaa kun se kaataa karsinassa olevan vesisangon kumoon.

Onneksi siellä ei ollut lähes lainkaan enää vettä, joten pystyin talikolla putsaamaan kastuneet alueet pois.

Olin ajatellut tänään käydä taluttamassa poniherraa maastossa, mutta usein toistuvat sadekuurot olivat vieneet senkin ajatuksen mielestäni pois.

Jouduimme tyytymään irtojuoksutukseen ja olinkin varannut maneesin puoleksi tunniksi. Ajattelin myös laittaa pari puomia, jos Balle innostuisi ylittämään niitäkin. Oppisi sekin nostelemaan kunnolla koipiansa.

Kiinnitän riimun ponin päähän ja talutan Balthierin maneesiin.

Heti kun päästän irti , Balle ryntää kovaan laukkaan ja pysähtyy vasta seinän tullessa vastaan. Ruunivoikko vetää pukkilaukka pyrähdyksiä ja muuta semmoista joten en itse joudu tekemään mitään.

Haen viisi puomia ja tiputan ne maneesin pitkälle sivulle, jolloin poni tulee tutkimaan uusia juttuja turvallaan.

Balthier jatkaa ravailua sekä laukkailua maneesissa ja tullessaan puomien kohdalle se pysähtyy miettien voisiko ne ylittää.

Ponipoika tulee siihen tulokseen että voihan pienet puomit ylittää ja ravaa niiden yli pyrähtäen jälleen pukkilaukkaan heti puomien jälkeen.

Sen askeleet kopsahtelevat maneesissa saaden ratsuponin innostumaan yhä enemmän.

Pian kuitenkin riehujassa näkyy hiljalleen väsymisen merkkejä ja käyn nappaamassa herran kiinni.

Taluttaessani sitä talliin sen mielestä se sai juosta liian vähän aikaa ja hyppii aina välillä paikoillaan tai ravailee kevyesti vierelläni.

Päästessään karsinaan ori suuntaa heti vesijuoma-automaatille.

-Taisit kyllä hieman ainakin väsähtää, totean Ballelle. -Mutta odota talvea kun pääset juoksemaan hangessa, naurahdan.

Harjaan poikaa reippain liikkein ja Balthier näyttää oikein tyytyväiseltä saadessaan huomiota.

Putsaan vielä kaviot ja nypin tummassa harjassa olevat roskat pois.

Sitten vielä tummansininen loimi päälle ja talutus tarhaan.

Ori suostuu talutettavana kerrankin kulkemaan riehumatta ja itse tyydyn rapsuttelemaan poikaa harjasta. Talvikarva oli alkanut kasvaa ja ajatuksissani kävi pienet shetlanninponit, joilla karva kasvaa talvisin hyvin tuuheaksi. En kuitenkaan uskonut Ballelle samaa. Kunhan karva kasvaisi hieman...

Ensivuonna voisin hieman jo opettaa enemmän orhille asioita ja odotin innolla sitä päivää kun saisin aloittaa ratsukoulutuksen, mutta siihen oli vielä aikaa.

Päästän ponin tarhassa vapaaksi ja se ravaa heti tarhan toiseen päätyyn hirnahtaen tarha naapurilleen.

Sitten suuntaan kohti autoani ja huomenna pääsisin reissailemaan.

 

 

Maneesissa

7.10.2012

-Balthier! huudan ponia nimeltä tarhan portilla. Ruunikonvoikko tutkailee minua otsatukkansa alta aikomuksena jäädä aitaukseen seisomaan.

Se oli kerrassaan suloinen kun se seisoi loimitettuna lumihiutale sateessa. Maa alkoi hiljalleen peittyä valkoiseksi ja vain siellä täällä näkyi ruohontupsuja.

-Balle! huudahdan uudestaan kun ori tuntuu unohtaneen minut kokonaan. Se heilauttaa päätään ja pärskähtää lähtien kävelemään vihdoin suuntaani. Toki minäkin olisin voinut sen tarhan perältä hakea, mutta miksi niin jos näinkin onnistuu?Kliksautan riimunnarun päitsiin kiinni ja lähden taluttamaan ratsuponia tallia kohden.

Riisun ponilta loimen ja jätän sen karsinan oveen roikkumaan. Karva oli kasvanut hieman pituuttaan näin talven kunniaksi, joten karvoitus oli vähän muuta kuin "sileää puhdasta jälkeä". Reippain liikkein harjailen kuitenkin karvan oikeaan muotoonsa ja setvin harjan että hännän jouhet edustuskuntoon.Tänään oli tarkoituksena taluttaa Ballea maneesissa ja lisäksi se saisi juosta puomien ylitse.Puomien ylittäminen oli oivaa treeniä ja se saisi kaviot oikeasti nousemaan ylöspäin. Monet hevoset kun tuppasivat löntystelemään...

Kävelen maneesissa nuori hevonen vierelläni. Kääntelen sitä paljon ja teemme myös pysähdyksestä liikkeelle lähtöjä. Ori tuntuu lämpenevän nopeasti, mutta jatkamme yhä kuuliaisesti käynti työskentelyä.Pian Wistla ja Kiera ilmestyvät seurakseni maneesiin. Oli hyvin outoa olla sisaren kanssa Järnbyssä, mutta toisaalta pystyin seuraamaan hyvin heidän edistymistään.Tamma tuntui olevan koko aika jännittynyt ja valmis pinkaisemaan pienenkin räsähdyksen kuuluessa, mutta luotin Kieraan että hän saisi varsan rentoutumaan.Olisin mieluiten tosiaan pitänyt puoliverisen ihan itselläni, mutta aika oli siinä kysymys. Minulla ei riittäisi tarpeeksi aikaa kahdelle hevoselle, jotka pitäisi kouluttaa.Unohtamatta Crimeä ja Etreniä. Kolmen hevosen liikuttamisessa oli hommansa kun Lissie ei enää ehtinyt käydä ja Etrenin hoitajakin lopetti.

Annan energisen ponin siirtyä raviin. Se sai ravata reippaasti, mutta turhan hötkyilemisen kytkin pois heti alkuun. Ainakaan en ollut ostanut laiskaa hevosta,mietin, vaikka eihän sitä tiedä jos se muuttuu iän karttuessa.

Ihailin kuitenkin ponin lennokkaita että kevyen näköisiä askelia ja odotin että orista saisi isona hienon katseltavan. Toki se pysyisi minulla enemmänkin harrasteratsuna, mutta totta kai parit kisat silläkin pitäisi kisata, jottei sen kyvyt menisi hukkaan.

Kannustan vierelläni ravaavan ponin laukkaan ja saankin pidellä sen reipasta menoa. Välillä tuntuu että se laukkaa paikoiltaan kun taas välillä se laukkaa liian kovaa verraten juoksemisvauhtiini.

Loppuravien aikana se saa ylittää parit puomit ja ihan hyvin se menikin.

Käynnin ajaksi heitän punaisen viltin ponin selän päälle. Balthier oli tottunut hyvin loimiin ja näihin viltteihin eikä välittänyt pienestä lisääntyvästä painosta selkänsä päällä.

 

 

Maneesissa...seis!

1.12.2012

Ensimmäinen päivä joulukuuta. I ha naa kertakaikkisesti. Ballekin näyttää nauttivan täysin rinnoin lumisateesta ja kova tuulikaan ei tunnu häiritsevän sitä, toisin kuin minua. Vedän pipoa syvemmälle päähäni ja nostan kaulaliinaa peittämään enemmän kasvojani.

-Balleee... huudan ponia nimeltä toivoen että se suostuisi suosiolla jäämään kiinni. Tunnen kylmän ilman luiden ytimissä saakka ja pienet vilun väreet kulkevat pitkin kehoani.

-Himskatti! Balthier! ähähdän kun ori juoksee minua karkuun. Nyt ääneni sävy tepsi ja poni löntystää hitaasti, mutta varmasti luokseni.

Kiinnitän narun kiinni päitsiin ja talutan herasilmäisen otuksen kohti tallia. Lämmintä tallia.

Ripustan riimun roikkumaan karsinan oveen ja otan loimen ratsuponin päältä pois. Talvikarva oli vihdoin alkanut kasvaa ja poni näytti kerrassaan somalta pörröisenä ilmestyksenä. Tämä kuitenkin tarkoitti kovempaa puurtamista harjan ääressä, mutta lumen johdosta tarhatkaan eivät olleet kurassa, joten helpotti sekin hommaa.

Tartun harjaan ja alan pyörittää kumisukaa nuoren orin karvapeitteen päällä. Ponimus nauttii huomiostaan ja venyttelee kaulaansa oikein pitkäksi hamuten samalla ilmaa turvallaan. Pian Balle täyttäisi vuoden , jotenka se sai minut odottamaan yhä enemmän sitä päivää minä voisin aloittaa sen koulutuksen. Zamin kouloutusprosessi oli suurimmalta osin ohi, mutta edelleen jatkoimme asioiden treenausta ; vielä silläkin oli paljon opittavaa.

Harjattuani orhipoitsun täysin puhtaaksi voin vihdoin taluttaa sen maneesiin. Maneesissa saamme nauttia nican ja hänen hevosensa seurasta, mutta myös Mika Scimmyn kanssa oli eksynyt tänne.

Teemme tunnin aikana kaikenlaisia voltteja ja ympyröitä, sekä treenaamme maastakäsin takaosa käännöksiä. Annan ponin välillä laukata vierelläni ja välillä herra loikkii laukka askelia sivuttaissuunnassa. Harjoittelemme peruuttamista ja vierellä kävelyä. Muiden poistuttua treenaamme paikalla pysymistä niin että sanon seis irrottaen narun ja kävellen kauemmas. Aluksi Balle ei tajua asiaa, vaan se irrottelee pukkilaukka pyrähdyksillä ympäri maneesia, mutta vihdoin työ alkaa työttämään tuloksia ja saan ponin pysymään paikoillaan. Sitten rapistelemalla karkkipaperia saan sen luokseni. Palkitsen sen kuivalla ruisleivän kannikalla.

Lopuksi annan Balthierin juosta vapaana maneesissa kuluttaen loputkin sen energiasta.

Tallissa taas sama juttu : harjaus ja loimen laitto päälle. Tosin nyt en veisi sitä enää ulos, koska pian se saisi iltaruoan.

Autankin tallityöntekijöitä ruokkimaan kaikki hepat ja loimittamaan loimea tarvitsevat ohjeiden mukaisesti. Tarhoissa oleskelevat hevoset tuodaan sisälle ja osaa joudutaan kuivaamaan lumen tulon johdosta.

Itse siirryn kuitenkin varustehuoneen puolelle ja nappaan Zamin ja Etrenin satulahuovat mukaani. Myös kaikkien kolmen konimukseni riimut naruineen. Vaihtaisin kaikki joulun ajaksi jouluisempaan muotoon ja toisin uudet tavarat jo huomisaamuna paikalle. Kohta olisi joulu ja sen jälkeen voisi odottaa jo kesää.


Rss_feed